Vuosisatojen ajan me länsimaalaiset olemme järjestäneet runsaita pitoja. Olemme kehitelleet reseptejämme ja hioneet ruuanlaittotaitojamme. Pöytiemme pursutessa toinen toistaan herkullisimmista ruuista olemme kutsuneet muitakin mukaan juhliimme. Vieraamme ovat tulleet eri maanosista, vaikka ei sentään aivan kaikkialta. Olemme antaneet heidän istua kanssamme ja nauttia tarjoiluistamme. Olemme jopa lahjoittaneet heille keittokirjamme, jotta he voisivat oppia valmistamaan ruokiamme. He ovat olleet vieraanvaraisuudestamme kiitollisia, mutta silti poistuneet pää painuksissa juhlistamme.
Milloin me huomaisimme, että myös vieraillamme on jotain annettavaa, sillä hekin osaavat laittaa ruokaa? Heidän annoksensa näyttävät, tuoksuvat ja maistuvat erilaisilta kuin meidän. Silti ne ovat herkullisia. Silti niille on sijaa pitopöydässä. Silti niiden jakaminen ja yhdessä nauttiminen on välttämätöntä.
Meillä on syvä kaipaus nähdä niin samoalaiset kuin saamelaiset, niin aboriginaalit kuin afrikkalaiset, pitkäaikaisessa lähetystyössä. Lähetystyötä tehdään nykyään kaikkialta kaikkialle, mutta vielä on pitkä matka kuljettavana voidaksemme seistä toistemme rinnalla tasavertaisina.
Meidän, jotka olemme liian kauan puhuneet ja näkemyksiämme esittäneet, on aika kuunnella ja oppia heiltä, joilla ei ole vielä ollut sijaa ilmaista itseään. Ei niin, että vain sietäisimme tai ottaisimme mukaan, vaan että olisimme valmiita vuoropuhelun kautta oppimaan, tukemaan ja mahdollistamaan, mutta myös antamaan vapauden toimia ja ottaa vastuuta.
Tulevia lähetystyöntekijöitä kouluttaessamme meidän tulee tuoda maailma luokkahuoneeseen. Se, miten me koulutuksen toteutamme, mitä sisältöjä painotamme ja millaisia taitoja korostamme, tulee heijastaa niin opiskelijoitamme kuin sitä maailmaa, mihin me olemme heitä lähettämässä.
Meidän on tehtävä määrätietoisesti töitä sen eteen, että tarjoamamme koulutus on raamatullisuuden lisäksi kokonaisvaltainen ja käytännöllinen, ajankohtainen ja riittävä. Sen tulee varustaa tulevat työntekijät toimimaan erilaisissa työyhteisöissä ja kulttuureissa, erilaisten ihmisryhmien ja eri uskontojen edustajien parissa. Mutta sen on myös saatava heidät kuuntelemaan, kunnioittamaan ja antamaan tilaa muille – heillekin, joiden ruokia ei keittokirjoistamme vielä löydy.
Tiinamari Higham