Millaista on kärsiä Herran puolesta?

Eräs ihminen kysyi minulta viime syksynä: “Millaista oli kärsiä Herran puolesta lähetyskentällä?” Kysymys oli niin yllättävä, etten osannut vastata siihen. Se jäi kuitenkin mietityttämään.

Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali kertoo kohtaamistaan vastoinkäymisistä (2. Kor. 11:23-28). Ainoat samantapaiset kokemukset, joita itselläni oli raamatunkääntäjänä Etelä-Aasiassa ja koulutustehtävissä Kaakkois-Aasiassa, olivat: ylenpalttinen työn tekeminen, vaivan näkeminen ja yöllä valvominen (jae 27)!

Kärsimys kuuluu kristityn elämään (2. Tim. 3:12), mutta se ei ole lähetystyön keskeisin olemus tai tarkoitus. Lähetystyön tarkoitus on kertoa evankeliumia niille, jotka eivät Häntä vielä tunne. Henkilökohtainen kutsumukseni on myös tavalla tai toisella varustaa muita palvelutyöhön (Ef. 4:11-12).

Minulle esitetty kysymys heijastaa vanhentunutta käsitystä siitä, mikä on “lähetyskenttä”. Vanhastaan lähetyskenttinä tuntemamme maat ovat muuttuneet paljon niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin viimeisten vuosikymmenten aikana. Myös uskonnollinen tilanne on muuttunut niin, että uusi lähetystyöntekijöiden sukupolvi nousee tänä päivänä juuri noista maista. Tästä johtuen myös lähetystyön tarpeet ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen.

Kaakkois-Aasiassa asuessani minulla oli tilaisuus olla mukana kouluttamassa nuoria ihmisiä erilaisiin raamatunkäännöstyön tehtäviin. Nämä nuoret tulivat länsimaiden lisäksi niin Aasiasta kuin Etelä-Amerikastakin. Minulla ei ollut osuutta näiden nuorten tulemisessa koulutukseen, eikä heidän lähtemisessään omiin kieliprojekteihinsa koulutuksen jälkeen. Kouluttajana minulla oli kuitenkin oma tärkeä tehtävä: olla yhtenä muiden joukossa vetämässä monisäikeistä, kansainvälistä “lähetysköyttä” totuuden hyväksi (3. Joh. 1:8).

Chris Pekka Wilde