Olemme olleet perheenä Kyproksella lähetystyössä kesäkuusta saakka. Teemme työtä Room of Hope -päiväkeskuksella, jossa kohtaamme ja tuemme ihmiskaupasta selvinneitä naisia ja kuljemme heidän vierellään heidän jälleenrakentaessa elämäänsä.
Eläessämme elämää heidän rinnallaan kohtaamme päivittäin todella paljon tarpeita – näemme mitä on elää köyhyydessä ja vailla valinnanmahdollisuuksia. Ymmärrys siitä, kuinka epäoikeudenmukaisessa maailmassa elämme, on jatkuvasti läsnä, ja se tuntuu niin väärältä. Ja sitä se myös on. Jotenkin sitä kuvittelee, että Euroopassa asiat toimisivat edes jollakin tapaa. Mutta totuus on, että lukemattomat ihmiset elävät vailla rahaa, kotia ja elämän perustarpeita. Täällä eläessämme pyrimme tekemään parhaamme, jotta näillä naisilla olisi koti, ruokaa ja terveitä ihmissuhteita. Kaiken tämän keskellä kokee itsensä kovin pieneksi. On niin paljon tarpeita ja niin vähän annettavaa. Jos katsomme itseämme.
Kaiken kärsimyksen keskellä Jumala on saanut tehdä työtään meissä. Olemme oppineet näkemään konkreettisemmin, että parasta – ja oikeastaan ainoa asia – mitä voimme tehdä, on luottaa Jumalan huolenpitoon. Teemme päivä kerrallaan sen, mitä pystymme, ja luotamme, että Jumala pitää huolen – emmehän oikein voi muutakaan. Hän tuntee jokaisen meistä läpikotaisin, ja sen sijaan, että näiden tarpeiden keskellä vaipuisi itsesääliin tai yrittäisi entistä kovemmin, myöntääkin omaan pienuutensa ja hyväksyy sen. Sitten kääntää katseen, sydämen ja huomion Jeesukseen hyväksyen itsensä ja uskoen siihen, että on täydellisesti rakastettu ja että Jeesus auttaa. Ja tästä käsin vain tarttuu toimeen.
Minun tehtäväni on luo(vu)ttaa ja antaa Jeesukselle aikaani ja huomioni. Elää joka hetki Hänen Henkeään lähellä ja antaa Hänen täyttää minut. Ei omaa rajallisuuttani voivotellen, vaan Hänen mahdollisuuksiaan ihastellen. Ei olosuhteita kammoten, vaan päivä kerrallaan luottavaisesti työtä tehden. Ei itseään kovemmin patistaen, vaan Hänen rauhassaan leväten.
Jotta vääryys loppuu, se alkaa siitä, että me muutumme, luo(vu)tamme itsemme ja elämämme Jumalalle. Annamme Jeesuksen olla elämämme Herra. Se tarkoittaa, että Hän määrittelee kaiken elämässämme, Hänen Henkensä ohjaa meitä valinnoissa, joita teemme, mihin ikinä Hän meitä kutsuukin. Tällainen kuuliaisuus kuulostaa lähtökohtaisesti haastavalta, mutta kun todella ymmärrämme Jumalan rakkauden ja sisäistämme sen, se on ainoa järkevä tapa elää. Se on ainoa vaihtoehto, jos haluamme nähdä maailmassa muutoksen. Suurin ilo ja kunnia ihmiselle on elää elämänsä kuuliaisena Jumalalle.
Roni Zidbeck