”Onko tämä asia, josta puhut, myös minun kaltaisiani varten?” Näin minulta varovasti kysyi automatkalla kyydissäni oleva buddhalainen ystäväni Namgel. Olin opetellut hänen kieltään jo useamman vuoden ja tällä automatkalla sain kertoa hänelle Jeesuksesta hänen äidinkielellään niin hyvin kuin osasin. Keneltäkään muulta hän ei käsittääkseni ollut koskaan kuullut vastaavaa sanomaa omalla kielellään.
Namgelin kysymyksen takana oli varmaan monien raamatuttomien ja seurakunnattomien vähemmistökansojen ajatus siitä, että kristinusko on vain muita kansoja varten, niitä varten, joiden kieli on jo raamatunkäännöstyön kautta valjastettu kristillisen yhteisön käyttöön. Ehkä ystäväni mielessä oli myös vähemmistökansoille tyypillinen ajatus, että tullakseen kristityksi joutuu ensin vaihtamaan kulttuurisen ja kielellisen identiteettinsä toiseen. Moinen ajatuskulku onkin varsin luonteva. Kaikki Namgelin tuntemat kristityt, mukaan lukien harvat hänen oman kansansa jäsenet, kuuluvat alueen valtakieltä puhuviin seurakuntiin, joiden kieli ja kulttuuri poikkeaa Namgelin omista.
Itse unelmoin ja teen työtä sen hyväksi, että Namgel ja hänen kansansa jäsenet voisivat raamatunkäännöstyön kautta joutua kasvokkain heidän omaa äidinkieltään puhuvan Jumalan kanssa. Raamatunkäännöstyössä ei ole kysymys vain sanoman ymmärrettävyyden lisäämisestä. Omalla kielellä kuultu tai luettu Jumalan sana puhuttelee myös tunteita ja kohottaa etnistä omanarvontuntoa. Yksi pahimpia köyhyyden muotoja on se, että ihmiselle rakkainta kieltä ei vielä osata käyttää kaikista tärkeimpien asioiden viestimiseen. Tällaisen köyhyyden torjuminen edellyttää raamatunkäännöstyötä.
Vastasin Namgelille myöntävästi: nuo asiat, joista olin puhunut, ovat kaikkia kansoja, myös hänen omaansa varten. Rukoillaan, että raamatunkäännöstyön kautta muukalaisten Jumalasta tulee ”meikäläisten” Jumala myös Namgelille ja hänen kansalleen.
J.Y.