Opettaessani swahiliksi, eräällä asuinmaani kielistä, joudun vielä ajoittain etsimään sanoja ja haparoin lauseissani. Joskus oppilaitani hymyilyttää, kun onnistun sotkemaan samalta kuulostavat sanat tai unohdan yhtäkkiä numerot seuraavan tapaamisen kellonaikaa kertoessani. Välillä olisi helpompaa sanoa sama asia suomeksi, tai vaikka englanniksi.
On kuitenkin eräs erityinen sana, jonka toivoisin voivani lainata juuri swahilin kielestä suomeen. Tuo sana on ’pole’, eli ’olen pahoillani’. Se ei kuitenkaan ole anteeksipyyntö, vaan osanotto tilanteeseen.
Sana taipuu moneen. Se käy myötätunnon osoituksena toisen harmiin, epämukavuuteen, hankaluuteen tai suoranaiseen suruun. Kun ystävä pudottaa vahingossa avaimensa lattialle. Tai lapsi kompastuu juostessaan ja satuttaa polvensa. Tai kun kuulemme suru-uutisen naapurin sukulaisen kuolemasta. Osanottoa voi vielä tarvittaessa tehostaa: ’Pole sana!’ (sana = paljon).
Paikallinen sananlasku kuuluukin ”Pole ni dawa”. Välittäminen on lääkettä. Paitsi otan osaa epämukavuuteesi tai suruusi, se tarkoittaa myös myötätuntoisesti, että olen kanssasi tässä. Et ole yksin. Yhteisöllisissä kulttuureissa tämä välittäminen vielä korostuu, usein konkreettisella auttamisella tehostettuna.
Maaseudun eri kylissä tiimin kanssa vieraillessamme kohtaamme usein perheitä, joissa on haastava tilanne. Aito läsnäolo ja välittäminen avaa ovia ja sydämiä. Kuitenkaan parhaatkaan sanat, myötätunto tai edes konkreettiset teot eivät aina ole tarpeeksi. Mutta niissäkin hetkissä, kun inhimillinen viisaus ja keinot loppuvat, voimme rohkaista ja tulla rohkaistuiksi: Emme ole yksin. Jeesus on Immanuel, Jumala kanssamme. / ST