Jonotan aamuöisellä Helsinki-Vantaalla, ulkona elokuinen sumu ja kuunsirppi taivaalla. Jonotan Lähi-idässä keskipäivän +35 lämpöasteessa ja sumu on muuttunut kuin turkkilaisen saunan löylyksi. Jonotan Itä-Afrikan iltayössä ja jäljellä on enää keittonuotioiden savun tuoksu: taivas loistaa tähtikirkkaana.
Miksi jonotan? Jonotan henkilöllisyyden tarkastukseen ja matkalaukkujeni läpivalaisuun. Kuka olen ja mitä kannan mukanani, tahtovat vakavailmeiset rajavirkailijat tietää. Toistaiseksi olen läpäissyt nämä henkilöllisyyden tarkastukset, identity checks, ongelmitta. Suomen passilla pääsee pitkälle, eikä matkatavaroissakaan ole ollut moitteen sijaa.
Tämä saa yli yön matkustaneet ajatukseni liikkeelle. Entä jos identiteettiäni tarkastelisikin Hän, joka näkee matkalaukkujeni lisäksi myös sydämeeni? Mitä Hän näkisi? Elänkö päivittäin siitä keveydestä käsin, että olen rakastettu ja armahdettu Jumalan lapsi? Vai annanko syvimmän identiteettini vääristyä pinnallisten asioiden, olosuhteiden ja muiden ihmisten mukaan? Tuleeko työstä, odotuksista ja erilaisista mielipiteistä se, mikä itseäni muokkaa, vai olenko oikeasti kiinnittynyt Kristus-kallioon? Tarkista identiteettisi, check your identity, joutuu Hän joskus lempeästi muistuttamaan, kun kiitollisuus, ilo ja rauha alkavat olla koetuksella.
Identiteetistä meitä muistuttavat myös Paavalin sanat Efesolaiskirjeessä:
“Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.” (Ef. 3:14-17)
Ja taas, jälleen kerran, saan jatkaa matkaa levosta käsin. Tavallisena yhdessä muiden tavallisten kanssa. Jumalan lapsena. Muistaen, että Jeesus valitsi kerran 12 tuikitavallista. Ja yhä Hän valitsee meitä aivan tavallisia työtovereikseen kaikkeen maailmaan, kotiovelta alkaen aina maan ääriin asti.
PS. Soittolistallani on tällä hetkellä Casting Crownsin ”Nobody”. Rohkaisuna jokaiselle tavalliselle, joka on joskus ihmetellyt kohdallaan, että miksi ih-mees-sä Jumala valitsi juuri minut tähän tehtävään! /ST