Suomalaisten lukutaito on maailman kärkiluokkaa, onhan lukutaito yksi eurooppalaisten perusoikeuksista. Monissa kehittyvissä maissa on kuitenkin aika tavallista, etteivät kaikki osaa lukea ja kirjoittaa. Saamme olla kiitollisia niille, jotka ovat suomen kieltä ja koululaitostamme kehittäneet!
Meille voi olla vaikeaa samaistua ongelmiin, joita lukutaidoton ihminen kohtaa arjessaan. Millaista olisi, jos ei osaisi tarkistaa vaihtorahoja torilla käydessään tai kertoa kysyjälle kellonaikaa? Tai jos ei saisi selvää tienviitoista eikä yksinkertaisista tekstiviesteistä – ei maan virallisella kielellä eikä omalla äidinkielelläkään? Ei ole mikään ihme, että lukutaidottomuus, työttömyys ja köyhyys kulkevat tutkitusti käsikädessä.
Tilastojen mukaan naisten lukutaidottomuus on maailmanlaajuisesti yleisempää kuin miesten. Kehittyvissä maissa asuvien tyttölasten koulu jää usein kesken tai kokonaan käymättä, koska heidän apuaan tarvitaan kotona tai he menevät nuorena naimisiin. Yhteiskunnissa, joissa naiset ja vähemmistökansat ovat heikommassa asemassa muutenkin, kielivähemmistöön kuuluvan lukutaidottoman naisen asema on erityisen huono. Jo auttava lukutaitokin parantaa työnsaantimahdollisuuksia – ja sen myötä myös elämänlaatua ja ihmisen itsetuntoa. Lukutaidosta koituva hyöty myös moninkertaistuu, sillä tutkimusten mukaan lukutaitoinen vanhempi lähettää lapsensa kouluun todennäköisemmin kuin lukutaidoton.
Oli hienoa tutustua tammikuussa Suomen Pipliaseuran tukemaan kagulu-vähemmistökieliseen lukutaitotyöhön Tansaniassa. Tapasimme vierailun aikana kymmeniä kagulu-naisia, jotka olivat oppineet lukemaan omalla äidinkielellään edellisen syksyn aikana. Heistä huokui ilo ja kiitollisuus.
Jatkossa joillekin tämän alueen vähemmistökielille on tarkoitus kirjoittaa yksinkertaistettuja Raamatun kertomuksia, jotka ovat riittävän helppolukuisia aloittelevallekin lukijalle. Kunpa tällaisen materiaalin kautta monet innostuisivat lukemaan enemmänkin Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään ja tulisivat sen kautta siunatuiksi.
Chris Pekka Wilde