Pienen pojan päivä alkoi ihan tavallisesti. Lounaseväät tehtiin niin kuin aina ennenkin, ihan tavallisesta leivästä sekä paistetusta kalasta. Tänään kuitenkin tapahtuisi jotain ennennäkemättömän suurta. Joh. 6:1-14 kertoo tarinan, jossa tämän pienen pojan eväillä ruokittiin 5 000 ihmistä!
Raamattu on pullollaan esimerkkejä tällaisista pienistä aluista ja tavallisista tapahtumista. Muistatko lesken (2. Kun. 4:1-7), jonka poikia velkoja tuli hakemaan orjiksi? Profeetta Elisa kysyi leskeltä, mitä aineksia tällä oli talossaan, mihin nainen vastasi: ”Ei minulla ole mitään muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Silloin Elisa kehotti häntä keräämään astioita naapureilta ja kaatamaan öljyä pullosta niihin. Leski täytti astioita, kunnes ne olivat kaikki täynnä. Taas sitä ihan tavallista öljyä, jota päivittäin käytetään maailman tavallisimpaan asiaan, ruoanlaittoon! Mutta tavallinen öljy ja leski poikineen saivat olla mukana jossain paljon suuremmassa, Jumalan ihmeessä. Öljyä riitti yltä kyllin niin kauan kuin astioitakin riitti. Sen seurauksena nainen sai maksettua velkansa, ja jäljelle jäi vielä niin paljon, että hän ja hänen poikansa pystyivät elämään sillä.
Jumala toimii yhä pienten alkujen kautta ja tavallisen elämän keskellä. Eräänä päivänä ystäväni kutsui minut luokseen syömään. Hän asuu tyttärensä kanssa yhden huoneen soluasunnossa, jonka asukkaat käyttävät yhteistä kylpyhuonetta ja keittiötä. Ystäväni vieraanvaraisuus on uskomatonta, söimme hyvää ruokaa ja keskustelimme jokapäiväisistä asioista, siitä millaista on elää äitinä ja turvapaikanhakijana Suomessa. Sitten hänet valtasi suuri suru ja huoli vanhemmistaan ja sisaruksistaan, jotka asuvat edelleen hänen kotimaassaan. Myös suru kaukana toisessa maassa olevasta aviomiehestä oli käsin kosketeltavaa. Sydämeni oli pakahtua toisen surusta, itkimme ja halasimme. Tunsin itseni hyvin heikoksi ja mitättömäksi. Sitten muistin, että kaikkivaltias Jumalahan on tässä, meidän kanssamme, ja pyysin että saisin rukoilla Jumalaa lohduttamaan ja tuomaan toivoa tilanteeseen. Niin me teimme, ja Jumalan rauha laskeutui päällemme siihen tilanteeseen.
Joskus tuntuu, että minulla pitää olla jotain erityistä annettavaa ollakseni tarpeeksi hyvä Jumalan valtakunnan työssä. Raamattu kuitenkin kääntää esiin toisen puolen. Edellä mainitsemani Raamatun esimerkit puhuvat erikoisen sijaan ihan tavallisesta. Kaikki mitä olen ja teen, on jollakin tavalla Jumalan valtakunnan työtä täällä ajassa. Olemme asuneet mieheni kanssa Kotkassa nyt kaksi vuotta, ja on rohkaisevaa ajatella, että niin kansainvälinen työ, hoitotyö vanhusten parissa kuin myös läheisten ja seurakuntalaisten kanssa eläminen on kaikki yhtä tärkeää. Näin saamme olla osana Jumalan valtakuntaa tässä ja nyt. Tavallisia ihmisiä tavattoman suuressa.
Marja Gray