”Hän oli kipujen mies ja sairauden tuttava … meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä. … Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” (Jes. 53:3-5; v. 1933 käännös)
Eräälle työmatkalleni Katon Harjalle, noin 4000 metrin korkeuteen, tuli mukaani avuksi lamabuddhalainen äiti ”Yi Ma” teinityttärensä, esikoiseni ystävän kanssa. Meillä alkoi vastoinkäymiset jo lentokentällä asuinkaupungistamme lähtiessä. Lähtötarkastuksessa ”Yi Ma” ja minä jouduimme antamaan joitakin tärkeitä tarvikkeitamme tarkastajille, koska olimme väsyneinä unohtaneet pakata ne koneen ruumaan meneviin matkalaukkuihin. Lisäksi jouduimme teinityttäriemme kanssa odottamaan koneen lähtöä ylimääräisiä tunteja aamuvarhaisella.
Perillä vuoristokaupungissa aloitin kohta tavanomaisia toimiani paikallisten perheiden hyväksi, koska emme voineet olla pitkään kyseisessä kunnassa. Perhevierailuja, koululaisten englannin opetusta ym. Ensimmäisen päivän iltana ”Yi Ma” alkoi reagoida ilmanalan korkeuteen, vaikka oli menneinä vuosina asunut Maailman Katolla lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Väsymys painoi meitä kaikkia. Teiniemme ja minun opettaessa koululaisia ”Yi Ma” tarvitsi happea ja iltaa kohden tila vain huononi. Veimme hänet vuoristotaudista heikkona sairaalaan. Teinimme palasivat majoitukseemme yöksi. Uupuneena valvomisista ja ilmanalasta jäin sairaalaan yöksi huolehtimaan ”Yi Ma’sta”. Happi, lääkitys ja lepo lopulta vahvistivat hänet, joten itsekin sain levätä ja aamulla palasimme majapaikkaamme. Seuraavina päivinä jatkoimme teiniemme kanssa paikallisten palvelua eri tavoin, ”Yi Ma” varovaisemmin, mutta hengissä selviten.
Pitkälle matkalle toisia auttamaan uhrautunut ”Yi Ma” kommentoi jokseenkin tuohtuneena: ”Miksi meidän, jotka tulimme auttamaan muita, piti kokea noin ikäviä?!” Oli pääsiäisen läheinen viikko. Kerroin vahvasti buddhalaiselle ystävälleni maailman Vapahtajasta, joka palveli ihmisiä ja teki hyvää. Jeesuskin – vaikka oli Jumalan Poika – kärsi meidän syntisten puolesta. ”Yi Ma” nyrpisti kasvoillaan, mutta sydämeen taisi Sana sattua.
Kun palvelemme toisia motiivinamme Jumalan kunnia, saatamme joutua kokemaan hyvinkin ikäviä asioita. Itse asiassa kuljemme silloin Kristuksen jalanjäljissä siunattua polkua, näyttää ympärillä sitten miltä tahansa. / A