– Jumalan armon tähden rakastamme, palvelemme ja viemme hänen Sanaansa eteenpäin, sanoo venezuelalainen Ana Nieves, jonka sydämellä on aina ollut musiikki ja lähetystyö. – Lapseni ovat, kiitos Jumalan, kasvaneet tuntemaan ilosanoman ja hänen Sanansa, mutta kaipasin jotain enemmän. Aloimme perheenä opiskella Raamattua kotonamme ja se on ollut meille hyvin merkittävää, mutta ennen kaikkea se, että saimme oppia Jippii-lauluja ja niiden välittämän viestin, on koitunut suureksi iloksi ja siunaukseksi meille ja monille muille.
Vuosi sitten Ana aloitti tiiminsä kanssa Jippii-työn Rubion kaupungin lähellä olevassa Tres Esquinasin kylässä. Joukko rubiolaisia lapsia kulki silloin tuon kylän kaduilla laulaen ja kutsuen uusia lapsia mukaansa. He toivat mieleemme Jippii-laulun, jonka sanoin ”armeija lapsien, nimessä Jeesuksen lähtee maailmaa valloittamaan, kanssa Kuninkaan”. Tres Esquinasissa ei ole ainuttakaan seurakuntaa, vaikka sen asukkaat ovatkin nimellisesti katolilaisia. Kylän lapset ovat kuitenkin avanneet sydämensä ja myös kotiensa ovet Jumalalle. Erään 9-vuotiaan äiti kertoi tyttärensä vaatineen perhettänsä rukoilemaan ja kuuntelemaan hengellistä musiikkia niiden laulujen sijaan, jotka heillä yleensä soivat.
Lapset ovat oppineet laulut ulkoa ja odottavat Jippii-hetkiä.
– Kun minä saavun paikalle, he eivät sano, että Ana tuli, vaan että Jippii on täällä, nauraa Ana.
– Nämä laulut ovat tehokas väline pelastuksen, ikuisen elämän ja ilon välittämiseksi. Koko ilmapiiri muuttuu, kun laulamme.
Ana tietää, ettei Jumalan Sana palaa tyhjänä, vaan säilyy sydämissä ja kantaa hedelmää myös lasten kodeissa.
– Raamatun kertomukset, joita opetamme lapsille, täyttävät heidät voimalla, uskolla ja Jumalan rakkaudella, hän iloitsee.
Anan ja hänen tiiminsä toiveena on, että myös aikuiset tulisivat katsomaan, mitä lapset tekevät, ja vastaanottaisivat Jumalan Sanan. Suunnitteilla on kotisolujen ja myöhemmin myös seurakunnan perustaminen tähän kylään.
– Jumala on antanut kaiken tarvittavan: meillä ei ole autoa, mutta en ole koskaan jäänyt kyytiä vaille, kun minun on tarvinnut päästä tuohon kylään, Ana ihmettelee.
– Meidän ei tule koskaan väsyä viemään Jumalan Sanaa eteenpäin. Se jatkaa matkaansa, eikä mikään voi pysäyttää sitä. Ajallaan se kantaa hedelmää!
Hanna Eriksson