Tapasin ”Arton” ensimmäisen kerran toimistomme lähellä olevassa kahvilassa, jossa hän työskenteli. Tervehdin ja juttelimme melkeinpä päivittäin. Pikkuhiljaa koin, että Jumalan käsi oli hänen yllään ja että minun tulisi jotenkin tutustua häneen paremmin. Lounastunti kahvilassa ei mitenkään mahdollista yksityistä keskustelua Jeesuksesta, mutta aloin rukoilla hänen puolestaan.
Muutaman viikon jälkeen en kuitenkaan enää löytänyt ”Artoa” työskentelemässä kahvilassa. Hänen pomonsa sanoi, että hän on lopettanut työt. Ajattelin tuolloin, etten ollut käyttänyt tilaisuutta hyväksi, niin kuin Jumala olisi halunnut…
Muutama päivä myöhemmin kävelin kadulle takapihamme ovesta. Normaalisti tällä tiellä ei näe juuri ketään ihmisiä, mutta nyt ”Arto” kävelee kotimme ohi. Juttelemme, ja kuulen, että hän asuu seuraavalla kadulla ihan lähellä. Hän oli aloittanut uuden työn kaupunkimme lentokentällä. Minäkin olin saanut yliopisto-opetustöitä ja aloin nähdä ”Artoa” säännöllisesti joka kuukausi, koska käytin samaa lentokenttää matkoihini. Tutustuimme ja vihdoin ”Arto” suostui tapaamaan työn ulkopuolella kahvin merkeissä.
Seuraavalla kerralla kun tapasimme, odotukseni olivat korkealla. Odotin, miten Pyhä Henki johdattaa keskustelua. Petyin. ”Arto” halusi vain jutella koronaviruksesta. Ja siitä, miten hänen laskujensa mukaan paikallisen hallituksen ei tarvitsisi murehtia. Virus ei leviäisi nopeasti. (Hän oli valmistunut luonnontiede pääaineenaan.) Kun juttelimme, hänellä ”sytytti” ja hän ymmärsi, että oli uskonut sellaiseen, mikä todellisuudessa ei ollut totta. Korona-aihe oli ainoa, josta meillä oli sinä päivänä aikaa jutella. Mietin, mitä Jumala oikein tarkoittaa.
Myöhemmin tapasimme taas ja olin samalla tavalla innoissani, mitä Pyhä Henki haluaa sanoa Artolle. Ja taas jouduin pettymään. Puhuimme ainoastaan videosta, jonka hän oli nähnyt YouTubessa. Puhuimme loputtomasta energiasta ja miten ikuisen liikkeen kautta, voisi tuottaa loputonta energiaa. Puhuimme tuntikausia ja vihdoin hän tajusi, että video ei ollut totta. Hän oli jälleen uskonut johonkin mikä, ei todellisuudessa ollutkaan totta.
Sitten minulla ”sytytti” ja kysyin: ”Arto, tiedätkö, onko jotakin muuta asiaa, johon uskot totuutena, mutta todellisuudessa se ei olekaan totta?” Aloimme puhua islamista ja Jeesuksesta. Hän sanoi, että haluaisi lukea Raamattua. Seuraavalla viikolla hän tuli kotiimme ja istuimme keittiön pöydän ääreen opiskelemaan Raamattua yhdessä. Tapaamme edelleen. Kiitos rukouksistasi sen puolesta, että Arto voisi nähdä ja uskoa Oikeaan Totuuteen./ PH
Kohtaamisia
Tapasin ”Arton” ensimmäisen kerran toimistomme lähellä olevassa kahvilassa, jossa hän työskenteli. Tervehdin ja juttelimme melkeinpä päivittäin. Pikkuhiljaa koin, että Jumalan käsi oli hänen yllään ja että minun tulisi jotenkin tutustua häneen paremmin. Lounastunti kahvilassa ei mitenkään mahdollista yksityistä keskustelua Jeesuksesta, mutta aloin rukoilla hänen puolestaan. Muutaman viikon jälkeen en kuitenkaan enää löytänyt ”Artoa” työskentelemässä kahvilassa. Hänen pomonsa sanoi, että hän on lopettanut työt. Ajattelin tuolloin, etten ollut käyttänyt tilaisuutta hyväksi, niin kuin Jumala olisi halunnut…
Muutama päivä myöhemmin kävelin kadulle takapihamme ovesta. Normaalisti tällä tiellä ei näe juuri ketään ihmisiä, mutta nyt ”Arto” kävelee kotimme ohi. Juttelemme, ja kuulen, että hän asuu seuraavalla kadulla ihan lähellä. Hän oli aloittanut uuden työn kaupunkimme lentokentällä. Minäkin olin saanut yliopisto-opetustöitä ja aloin nähdä ”Artoa” säännöllisesti joka kuukausi, koska käytin samaa lentokenttää matkoihini. Tutustuimme ja vihdoin ”Arto” suostui tapaamaan työn ulkopuolella kahvin merkeissä.
Seuraavalla kerralla kun tapasimme, odotukseni olivat korkealla. Odotin, miten Pyhä Henki johdattaa keskustelua. Petyin. ”Arto” halusi vain jutella koronaviruksesta. Ja siitä, miten hänen laskujensa mukaan paikallisen hallituksen ei tarvitsisi murehtia. Virus ei leviäisi nopeasti. (Hän oli valmistunut luonnontiede pääaineenaan.) Kun juttelimme, hänellä ”sytytti” ja hän ymmärsi, että oli uskonut sellaiseen, mikä todellisuudessa ei ollut totta. Korona-aihe oli ainoa, josta meillä oli sinä päivänä aikaa jutella. Mietin, mitä Jumala oikein tarkoittaa.
Myöhemmin tapasimme taas ja olin samalla tavalla innoissani, mitä Pyhä Henki haluaa sanoa Artolle. Ja taas jouduin pettymään. Puhuimme ainoastaan videosta, jonka hän oli nähnyt YouTubessa. Puhuimme loputtomasta energiasta ja miten ikuisen liikkeen kautta, voisi tuottaa loputonta energiaa. Puhuimme tuntikausia ja vihdoin hän tajusi, että video ei ollut totta. Hän oli jälleen uskonut johonkin mikä, ei todellisuudessa ollutkaan totta.
Sitten minulla ”sytytti” ja kysyin: ”Arto, tiedätkö, onko jotakin muuta asiaa, johon uskot totuutena, mutta todellisuudessa se ei olekaan totta?” Aloimme puhua islamista ja Jeesuksesta. Hän sanoi, että haluaisi lukea Raamattua. Seuraavalla viikolla hän tuli kotiimme ja istuimme keittiön pöydän ääreen opiskelemaan Raamattua yhdessä. Tapaamme edelleen. Kiitos rukouksistasi sen puolesta, että Arto voisi nähdä ja uskoa Oikeaan Totuuteen./ PH