Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen kaikille. Bulgariassa, jossa sosiaaliturva on olematon, taloudellinen epävarmuus esimerkiksi työttömyyden iskiessä johtaa nopeasti kurjuuteen. Ilman työtä olet rahaton, pian ehkä myös koditon. Korona-ajan paine on heittänyt varjoa myös uskovien elämään. Seurakunnassamme muutamien yrittäjien elinkeino on vaarassa, toisia jäytää epävarmuus oman työpaikan säilymisestä. Joku pelkää sairastuvansa koronaan, toinen ei usko koko virukseen tai vähättelee sitä.
Meidän perheessämme alkoi koetus maaliskuussa, kun Bulgaria suljettiin alueittain. Olimme hieman aiemmin päättäneet jäädä Bulgariaan, ja katsoa mitä tuleman pitää. Mieheni Markuksen krooninen suolistosairaus, joka oli ollut kauan aikaa oireeton, alkoi oireilla ja hän joutui pitkälle lääkekuurille. Ainoastaan poikkeustilan vuoksi lääkäri päästi hänet kotiin toipumaan. Markuksen lääkitys laskee immuniteettia, joten se toi oman lisäjännityksensä. Suoli ei ole kunnossa vieläkään, ja samaa lääkettä on nyt jo toinen kuuri menossa ja samalla koronaluvut jyrkässä nousussa. Tällaiset ajat ravistelevat meitä, ja paljastavat missä tai kenessä luottamuksemme lepää.
Virus ja varotoimet jakavat mielipiteitä, vertaillaan, arvostellaan ja näin haavoitetaan toisia, joskus myös seurakunnassa. Voi käydä niinkin, että jonkun ulospäin kovin hurskaasti esiintyvän kulissi murtuu, ja sisältä paljastuukin epämieluisia yllätyksiä. Tällaisen raadollisuuden keskellä, rakkaassa kotiseurakunnassani itsekin iskuja saaneena ja ehkä myös antaneena, eräs ajatus ohjasi minua takaisin pääasiaan. “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa…” (Matt. 6:33). Raamattu avaa toisaalla, mitä Jumalan valtakunta on – vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17).
Päätin omalla kohdallani tehdä korjausliikkeen: jättää näpertelyt mielipiteistä ja näkemyksistä ja keskittyä Jumalaan. Pyhä Henki on annettu meille, jotta voimme elää Jumalan läsnäolon täyttämää elämää rauhan ja ilon ilmapiirissä. Päätin ihan tietoisesti alkaa etsiä sitä, mikä edistää ja ilmentää vanhurskautta, rauhaa ja iloa suhteessani Jumalaan ja lähimmäisiini. Näinä aikoina meidän on muistettava, että tehtävämme on elää kuten entisaikojen pyhät, läheisessä yhteydessä Jumalaan, Häntä kunnioittaen. Herra kyllä pitää huolen lopusta.
Hanna Rokosa