Parin vuoden aikana meille on ollut siunauksena yhteistyö Basemin kanssa. Basem on raamatunopettaja ja lähetystyöntekijä, joka on käynyt useita kertoja Tampereella opettamassa arabiankielisiä uusia uskovia. Pyysimme häntä kertomaan elämästään.
Asun Ruotsissa, minulla on suomalainen vaimo, Kirsi, ja meillä on tytär. Synnyin Egyptissä kristittyyn perheeseen ja asuin lapsuuteni Saudi-Arabiassa, jossa vanhempani työskentelivät. Kun on syntynyt kristittyyn perheeseen ja kasvaa muslimimaassa, jossa koulu ja kaikki lapset ympärillä ovat muslimeja, niin siellä oli aina tunne erilaisuudesta ja vähemmistöön kuulumisesta. Se ei ollut helppoa, mutta kiitän Jumalaa siitä elämästä, koska se antoi minulle suhteita muslimilapsiin ja hyvää tietoa islamista ja arabimuslimien kulttuurista.
Kun olin 11-vuotias, palasimme Egyptiin, ja äitini kuoli pian sen jälkeen. Teini-ikäisenä kävin läpi kovan kriisin äitini menetyksestä. 21-vuotiaana yliopistossa palasin takaisin Herran luokse. Alusta alkaen Herra antoi sydämeeni rakkauden muslimeja kohtaan ja erityisesti niitä kohtaan, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia.
Vuodesta 2000 asuin Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Euroopassa. Näimme Jumalan siunauksen, kun useita ihmisiä tuli Herran luokse. Näimme pieniä kotiseurakuntia muodostuvan, kasvavan ja voittavan toisia Herralle. Vuonna 2010 muutimme Ruotsiin. Ympärillämme asuu enimmäkseen muslimeja, arabeja tai muita kansallisuuksia, kuten somaleita, afgaaneja jne.
Miten olet kokenut vuoden 2015 turvapaikanhakijatilanteen?
Olimme rukoilleet, että näkisimme ihmisten evankeliumilla saavuttamattomista kansanryhmistä tulevan Kristuksen luokse. Olimme nähneetkin heitä tulevan yksitellen, yleensä vain kourallinen kunkin järjestön kautta. Nykyään näemme ihmisryhmissä kiinnostusta evankeliumiin ennen näkemättömällä tavalla. Monissa paikoissa muslimitaustaisia henkilöitä tulee kirkkoon. He ovat avoimia ja haluavat kuulla evankeliumin ja vastaanottaa Herran. Aiemmin, jos muslimit saivat tietää jotakin Jeesuksesta, he usein piilottivat uskonsa ja pelkäsivät seurauksia. Nyt he tuovat ystävänsä avoimesti mukanaan kirkkoon.
Ihmiset kutsuvat tätä pakolaiskriisiksi, ja kriisi se onkin pakolaisen elämässä. Mutta näen sen siunauksen kautena Jumalan seurakunnalle. Usein Herra tulee elämämme tilanteisiin juuri kriisien aikana. Yritämme joskus välttää kaikkea kipua ja haluamme opettaa vain siunauksista. Usein kuitenkin juuri heikot, rikkinäiset, lesket, yksinhuoltajat, asunnottomat jne. ovat avoimia evankeliumille.
Kuinka kristittyjen pitäisi nähdä tämä tilanne?
Muslimit ovat rakkaita ihmisiä, he pelkäävät tuntematonta Jumalaa ja heillä on lämmin ja pehmeä sydän. Voimme puhua heille tuntemattomasta Jumalasta, joka tuli lihaksi Kristuksessa. Meitä ei ole kutsuttu pelkäämään muslimeja, vaan avoimeen keskusteluun hengellisistä asioista. He ovat vilpittömiä totuuden suhteen. Totuus ei ole heille suhteellinen ja he haluavat totella Jumalaa, joten haluamme puhua siitä, kuka on Jumala. Jeesukseen uskovina tiedämme, että Jumala on Jeesus Kristus, joten puhumme hänestä!
Muslimit kunnioittavat todellisia kristittyjä. Muslimi näkee, kuinka rakastan Kristusta, luen Raamattua enkä häpeä sitä, ja olen onnellinen. Minulla on pelastus Kristuksessa ja muslimi kunnioittaa henkilöä, joka rakastaa Jumalaa. Hän pitää tätä enemmän luotettavana kuin maallista, epäuskoista henkilöä. / J&EJ