Silloin tällöin kuulen sanottavan, että lyhytaikainen lähetystyö, eli muutamien viikkojen pituiset aktiomatkat ovat turismia, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Näitä matkoja tehdään nykyään melko paljon, joten jos tuo väite pitää paikkansa, on hyvä pysähtyä todella miettimään lyhytaikaisen lähetystyön merkitystä.
Ihmiset pitävät kokemuksista ja ympäri maailmaa matkustaminen on nykyään todella helppoa ja jopa suhteellisen edullista. Me olimme Amerikassa perheenä ja lennot maksoivat 660 € kahdelta aikuiselta ja yhdeltä sylivauvalta. Ei paha! Jos 100 vuotta sitten lähdettiin ulkomaille, saattoi jo matka itsessään kestää monia viikkoja laivan matkatessa Atlantin yli. Nyt sinne päästään lentokoneella yhtä nopeasti kuin autolla Helsingistä Ouluun. Koko maailma on siis auki meille tutkimusmatkailijoille. No miten tämä liittyy lyhytaikaiseen lähetystyöhön? Siten, että meillä on mahdollisuus lähteä lähetystyöhön entistä helpommin ja vaatimuksia on vähemmän. Tämä tuo mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia.
Mahdollisuus oppia
Kuulin eräässä tapaamisessa mielenkiintoisen asian. Jos into lähetystyötä kohtaan on syttynyt alle 20 vuotiaana, sitä on vaikea saada pois. Jos intoa ei ole syntynyt alle 20 vuotiaana, on sitä hankalampi saada myöhemmin. Suurin osa pitkäaikaisista lähetystyöntekijöistä on ollut nuorena lyhytaikaisessa työssä ulkomailla. Jotain siis tapahtuu, kun annamme muutaman viikon elämästämme ja lähdemme palvelemaan muita normaalin elämämme ulkopuolelle. Itselleni lyhytaikainen lähetystyö on ollut todella merkittävää. Valmistautuminen matkaan, Jumalan kanssa vietetty aika ja tiimin kanssa haasteiden keskellä palveleminen ja uuden oppiminen, ne ovat parasta. Monesti pääsee paikkoihin, joihin ei turistimatkalla pääsisi. Maailma avartuu ja lähetystyö tulee läheisemmäksi, kun näkee pitkäaikaisia työntekijöitä arjen touhuissa. Ymmärtää, etteivät ne pitkäaikaiset työntekijät niin erityisiä olekaan, vaan tavallisia ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa ja ihmisiä. Ehkä minustakin olisi tähän. Kynnys lähteä myös pidempiaikaisesti laskee. Lyhytaikaiset tiimit voivat myös olla isoksi rohkaisuksi ja avuksi paikallisille työntekijöille ja tiimit kykenevät myös viestimään kotimaan tarpeesta paremmin, kun ovat käyneet paikan päällä.
Uhkaavaa turismia?
Toki lyhytaikaisella lähetystyöllä on myös vaaransa. Jos ollaan huolimattomia, eikä suunnitella matkaa hyvin, voidaan aiheuttaa paljon pahaa paikallisille ja pitkäaikaiselle työlle. Esimerkkinä Meksikoon mennyt tiimi, joka maalaa vajan punaiseksi vieden samalla työn paikallisilta. Kuukauden päästä tulee toinen tiimi ja maalaa talon vihreäksi. Ei hyvä. Tai Intiaan menee tiimi innokkaita nuoria, jotka kuvaavat kadulla lapsia ja pitävät heitä sylissä, jotta facebookissa ja instagramissa näyttäisi hyvältä. Ei hyvä. Kuulin myös tarinan, jossa Romaniaan meni tiimi, joka vei ruokaa ihmisille. Osa sai ruokaa, osa ei. Ne, jotka eivät saaneet, lähtivät seurakunnasta, koska tapana oli jakaa kaikki saatu koko kylän kesken. Pastorilla meni kaksi vuotta saada heidän luottamuksensa takaisin. Ei hyvä.
Molempia tarvitaan
Lyhytaikainen lähetystyö voi siis olla hyvä tai huono asia riippuen täysin siitä, miten se tehdään. Jos se suunnitellaan hyvin, paikallista työtä kunnioittaen ja tukien, se on todella hyvä asia. Me tarvitsemme lähetystyötä ja lyhytaikainen lähetystyö on monelle ensimmäinen askel polulla pitkäaikaiseksi työntekijäksi. Lyhytaikaiset lähetystyöntekijät voivat myös tehdä monia asioit, joita pitkäaikaiset eivät voi. Me esimerkiksi menimme bordellialueilla rukoilemaan naisten puolesta. Tätä eivät pitkäaikaiset voineet tehdä, koska mafia ja parittajat olisivat nähneet heidät ja ottaneet silmätikuiksi. Me taas kykenimme, koska olimme siellä niin vähän aikaa. Mennäänpä sitten pitkäaikaisesti tai lyhytaikaisesti, niin tehdään työmme hyvin. Molempia tapoja tarvitaan.