Myötäintoa ja myötätuntoa

”Meillä on ollut paljon enemmän aikaa perheenä”. ”Olen ollut yhteydessä ystäviini, joista en ole kuullut vuosikausiin”. ”Olen löytänyt enemmän aikaan esirukoukseen”. Tässä vain muutamia kommentteja, joita olen kuullut koronapandemian poikkeustilanteiden aiheuttaneen ihmisille henkilökohtaisesti.

Yhä lisääntyvässä määrin positiivisia uutisia on alkanut kuulua myös eri lähetysjärjestöiltä ja -kentiltä. Miten paikallisille seurakunnille on avautunut uudenlaisia mahdollisuuksia välittää Jumalan rakkautta niin sanoin kuin teoin aikaisemmin hyvin kielteisesti heihin suhtautuneiden viranomaisten kanssa. Miten erääseen vuosittain järjestettävään konferenssiin pystyi osallistumaan paljon enemmän ihmisiä useammasta maasta ja kansaryhmästä kuin koskaan aikaisemmin, koska se järjestettiin etäyhteyksien avulla. Ja miten eri maissa työskentelevien yhteys on vahvistunut, kun olemme vihdoinkin ymmärtäneet, minkälaisia sovelluksia ja ohjelmia voimme käyttää yhteydenpitämiseen.

Myötäinto on uusi, vasta oppimani termi. Eikö tällaisia uutisia kuullessaan voisi innostua ja kokea myötäintoa heitä kohtaan, jotka saavat kokea innostavia tilanteita Jumalan valtakunnan leviämisessä?

Totta kai meidän on hyvä tietää ja ymmärtää, miten COVID-19 on vaikeuttanut monien elämää. Ja eniten juuri niiden, joiden elämä on ollut rankkaa selviytymistä jo aikaisemmin. Emmehän me länsimaissa osaa edes kuvitella, minkälaista on elää äärimmäisessä köyhyydessä ja sitten menettää se vähäinenkin toimeentulo. Tarvitsemme myötätuntoa, mikä saa meidät auttamaan ja rukoilemaan, eikä vain kauhistelemaan ja voivottelemaan.

Yksi minua vuosia puhutellut laulu on Laura Storyn Blessings. Siinä kysytään mm. tulevatko Jumalan siunaukset joskus sadepisaroina ja ovatko elämänkoettelemukset Jumalan armoa valepuvussa. Olen halunnutkin haastaa itseäni kysymään Jumalalta erityisesti tällaisina haastavina aikoina, mitä Hän haluaa puhua ja miten vaikuttaa kohtaamiemme vaikeuksien kautta, niin että voisi syntyä hyvää hedelmää. Eikä vain lähipiirissäni, vaan kaikkialla maailmassa.

Nanna Rautiainen