Kiinnostavako sinuakin kaukaiset pienet kansat? Tykkäätkö katsoa telkkarista dokumentteja, joissa näytetään, miten he elävät? Oletko sitä mieltä, että heillä pitäisi olla mahdollisuus kuulla evankeliumi omaan kulttuuriinsa ja kieleensä sopivalla tavalla?
Monet meistä ajattelevat niin, ja pitävät työtä maapallon toisella puolella tärkeänä. Lähetämme työntekijöitä kaukaisen lähimmäisemme tykö tekemään raamatunkäännöstyötä yms.. Samalla on erittäin helppo unohtaa, että lähelläkin elää ihmisiä samankaltaisissa olosuhteissa. Vai kuinka usein sinulle tulee mieleen Suomen romanit ja saamelaiset?
Mutta hehän osaavat kaikki suomea, saatat ajatella. Kaksikielisyys on nykyään yleistä hyvin monelle kansalle, varsinkin alkuperäiskansoille. Ja on ihan oikeutettua kysyä, onko enää tarvetta kääntää Jumalan sanaa heidän kielilleen.
Jostakin syystä Jumala haluaa käyttää tavallisia ihmisiä, kuten minua, pienten kansojen saavuttamisessa. Minulla ei ole kielipäätä, enkä ole mikään saarnaaja. Kun tajusin, että Jumala haluaa minun muuttavan Suomeen ja valmistautuvan mm. käännöstyöhön saamelaisten pariin, olin ensin hyvin skeptinen. Osasin keksiä vaikka kuinka monta maantieteellistä aluetta, jossa – omasta mielestäni – tarve siihen oli paljon suurempi. Lisäksi pohjoissaamen raamatunkäännöstyö oli loppusuoralla, eli suurin osa saamenkielisistä oli pian saamassa Raamatun omalla kielellään. Kaksi muuta saamen kieltä, joita Suomessa puhutaan (inarinsaame ja koltansaame), ovat hyvin pieniä kieliryhmiä.
Kiukuttelin asiaa jopa kaksi ja puoli vuotta. Herra haluaa ilmeisesti vahvastikin käyttää tavallisia ihmisiä… Lopulta matkustin Lappiin, jossa sain selville, että inarinsaamelaiset taistelevat kovasti oman kielensä elvytyksen puolesta. Vuonna 2013 tutustuin inarinsaamelaiseen mummoon, joka heti ”adoptoi” minut. Viime syksynä muutin Inariin ja siitä lähtien olemme puhuneet keskenämme inarinsaamea. Vahvan suomalaistamispolitiikan takia ákku (mummo) ei aina muista kaikkia sanoja saameksi. Joskus se häntä itkettää.
Aloin ymmärtää, kuinka tärkeä osa heidän identiteettiään oma kieli on. Jos ihmiset tekevät niin paljon oman kielensä eteen ja välittävät siitä niin kovasti, eikö ole oikeastaan luonnollista, että seurakunta tulee heidän rinnalleen ja alkaa käyttää kyseistä kieltä valtakielen ohella?
Rukoilisitko kanssani, että tänä vuonna pohjoissaameksi julkaistu Raamattu puhuttelisi monia saamelaisia. Ja rukoiletko kanssani, että Herra siunaisi työtä inarinsaamen ja koltansaamen parissa niin, että sekin saisi saavuttaa ihmisiä.
Kikke