Me tuemme lähetystyötä. Me teemme lähetystyötä. Yhden kirjaimen valtava ero. Törmäämme toistuvasti samaan asetelmaan: Meidän – kokotoimisten lähetystyöntekijöiden – katsotaan tekevän lähetystyötä, mitä muut tukevat.
Minua häiritsee uskomus siitä, että vain kun lähdet tai kunhan vain lähdet kotimaastasi, olet vastannut lähetyskutsuun. Tarvitsemme lähtijöitä, mutta kaikkien ei ole mahdollista lähteä, eikä se edes olisi strategisesti parasta.
Tämä ei kuitenkaan tee kotimaahansa jäävistä vähemmän uskollisia Jumalan kutsulle. Se ei myöskään vapauta heitä vastuusta ja etuoikeudesta etsiä omaa rooliaan maailmanlaajuisessa lähetyksessä siinä elämäntilanteessa, mikä heillä on, ja siinä elinympäristössä, mihin Jumala on heidät juuri nyt asettanut.
Kun Jeesuksen seuraaja elää lähellä Mestariaan, Isän sydämellä oleva rakkaus maailman kansoja kohtaan vaatii häneltä reaktiota. Kun hän lukee Raamattua, kaipaus siitä, että Jumala tulisi palvotuksi kaikkialla maailmassa, ei voi olla vaikuttamatta hänen prioriteetteihinsa.
Missionaalisen elämäntavan tulisi olla arkea, ei luksusta. Vaikka kaikki, mitä Jumalan nimissä teemme, ei olekaan lähetystyötä, lähetettynä oleminen on jokaisen kristityn osa – ei vain heidän, joilla on tietty titteli. Se tarkoittaa osallistumista, ei sivustaseuraamista.
Lähettäjämme eivät ole vain tukijoita tai mahdollistajia – he ovat työtovereitamme. Seisomme samalla viivalla Kutsujamme edessä aidosti arvostaen heidän työpanostaan, lahjojaan ja kuuliaisuuttaan Jumalan heille antamalle kutsulle. Meillä on yhteinen tavoite, mutta roolimme sen saavuttamisessa ovat erilaiset.
Ei ole kyse meidän henkilökohtaisesta missiostamme, vaan lähteminen ja lähettäminen ovat seurausta seurakuntaperheessä syntyneestä vakaumuksesta ja näystä. Me tarvitsemme toisiamme voidaksemme yhdessä olla mukana itseämme suuremmassa – Jumalan unelmien toteutumisessa.
Kun työn tärkeys ymmärretään ja siitä tunnetaan omistajuutta, siihen sitoudutaan pitkäkestoisesti, eikä sitä muisteta vain ympäripyöreillä siunauksilla tai satunnaisilla avustuksilla. Siitä ollaan kiinnostuneita, sitä halutaan ymmärtää ja sitä pidetään esillä. Kun jokainen tietää oman roolinsa merkityksen kokonaisuuden kannalta, sen hoitamisessa pyritään jatkuvasti kehittymään, jotta totuuden sanoma saisi kantaa hedelmää.
Teksti: Tiinamari Higham
Kuva: Freepik