Ecuadoria melkein kaksi viikkoa vaivannut lakko päättyi sunnuntaina 13.10.2019 kun hallitus suostui alkuperäiskansojen järjestöjen vaatimuksiin.
Hallitus on myöntänyt kahdeksan lakkoon osallistuneen kuoleman. Tilastoja pidätettyjen ja haavoittuneiden määrästä tai heidän nimiään ei ole suostuttu kertomaan. Perheet ja järjestöt ovat itse joutuneet selvittämään ihmisten kohtalot ja siksi kadoksissa on vielä yli sata henkilöä. Intiaanijärjestöjen mukaan pidätettyjä on yli tuhat ja haavoittuneita toiset tuhat.
Työalueellani Punkuwaykussa entinen pastori ja hänen liikuntarajoitteinen vaimonsa Dolores joutuivat pakenemaan kodistaan vuorille rotkoon, kun armeija hyökkäsi heidän seurakuntansa vieressä sijaitsevaan kotiinsa ja ampui heitä ja heitti kotipihalle kyynelkaasua. He joutuivat piileskelemään rotkossa tuntikaupalla, kunnes yön pimeydessä pääsivät livahtamaan takaisin kotiinsa. Samalla huoli kodin ja eläinten puolesta oli suuri.
– Pelkäsimme että marsut ja kanat tukehtuvat kyynelkaasuun, kertoi pastori.
Alkuperäiskansojen järjestöt tekivät hallituksen säästöpaketille
vastaehdotuksen, jonka mukaan poistettaisiin entisten presidenttien ja
kansanedustajien elinikäiset palkat, kerättäisiin rästiverot, vähennettäisiin
kansanedustajien palkkoja ja määrää, kiellettäisiin korruptioon syyllistyneitä
ja tuomittuja toimimaan poliittisissa viroissa ja takavarikoitaisiin heidän
omaisuutensa valtiolle.
Hallituksen ja eduskunnan hidastellessa monet ovat alkaneet vaatia uutta lakkoa
ja samalla hallitus ja presidentti yhä vain kiristävät edelliseen lakkoon osallistuneiden
kohtelua. Vähitellen alkaa tuntua siltä, että intiaaneja aletaan uudelleen
sortaa hallituksen taholta, mitä täällä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin.
Intiaaniseurakunnissa ihmiset ovat huolissaan. Kukaan seurakuntien jäsenistä,
täällä meidän alueellamme Imbaburassa, ei vahingoittunut, kuollut tai joutunut
vangituksi edellisessä lakossa. Mutta myös heitä pahoinpideltiin, heitä päin
ammuttiin ja heidän koteihinsa heitettiin kyynelkaasua.
Useassa seurakunnassa rukoillaan tilanteen rauhoittumista koko mantereella. Samalla lakot ja levottomuus leviävät maasta toiseen ja hallitusten toimenpiteet käyvät entistä väkivaltaisemmiksi.
Työn ja seurakuntien toiminnan suhteen yritämme palata uudelleen rutiiniin. Siinäkin on omat haasteensa, kun ihmiset ovat huolestuneita ja peloissaan siitä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan.
Joanna Sormunen