Viime ajat ovat olleet erityiset joka puolella maailmaa. Olemme kokeneet rajoituksia, joita emme uskoneet olevan vielä muutama kuukausi tapaperin. Taivaan Isä kuitenkin käyttää jokaista elämäntilannetta, jos vain haluamme olla Hänen käytössään.
Kun kuulin, että maamme lentokentät ja rajat suljetaan määrittämättömäksi ajaksi, eikä pois pääsyä täältä ole, jouduin hieman paniikkiin. Kaupungissamme ei ole kuin kourallinen tehohoitopaikkoja, jos jotakin pahempaa sattuisi. Mitä me täällä edes tekisimme, kun minnekään ei pääse matkustamaan? Beduiinit asuvat aavikolla, eikä täällä meidän rannikkokaupungissamme.
Olin kuitenkin nähnyt edellisellä viikolla unen, joka selvästi antoi minulle vahvistuksen siitä, että tänne jääminen oli oikea ratkaisu. Unessa soitin kitaraa yhdessä maan kuninkaan ja maan kruununprinssin kanssa – niin hassulta kuin tämä kuulostaakin. Joka tapauksessa unessa soittomme tuli keskeyttämään intialainen mies. Hän yritti uhkaavalla katseellaan saada minut pelkäämään. Tähän heräsin. Tiesin, että meidän paikkamme on olla täällä, vaikka tulevaisuus ja olosuhteet näyttävät epävarmoilta.
Minulla on ollut rajoituksista huolimatta aivan erityinen mahdollisuus ystävystyä poikamme luokkakavereiden äitien kanssa. Jotenkin tuntuu, että työsarkaa on, vaikka kohderyhmä onkin nyt koronarajoitusten aikaan vaihtunut. Erityisesti eräs intialaisen tytön äiti on lähellä sydäntäni. Koen, vahvasti että Jumala haluaa tätä perhettä siunata. Perheen tyttärellä todettiin epilepsia viime syksynä. Siitä asti olen rukoillut, että taivaan Isä hänet parantaisi. Heti, kun rajoitukset täällä hieman helpottivat, kutsuin intialaisen äidin lapsineen luoksemme. Meillä oli aivan mahtavat keskustelut uskosta, Jeesuksesta ja Jumalan hyvyydestä. Näkemäni uni todennäköisesti toimii täysin vastakkaisesti, kuin sen oli tarkoitus toimia. Kiitos, että olette mukana rukousrintamassa. Toivon vielä, että voin rukoilla tyttären parantumisen puolesta Jeesuksen nimessä.
Poikani on parempi evankelista kuin minä olen koskaan ollut. Rukoilemme säännöllisesti hänen kuuden luokkakaverinsa puolesta. Niinpä minä olen lisännyt omaan listaani luokkakavereiden äidit. Pyydän taivaan Isältä voimaa, viisautta ja rohkeutta olla valona ja suolana. Tämä ei ole ehkä sitä, mitä ajattelin tekeväni, kun alkujaan Jumala meidät tänne johdatti. Nyt kuitenkin selvästi taivaan Isä on johdattanut nämä ihmiset elämääni ja kiitän siitä. /TH