Muistan vielä hyvin sen hetken, kun syyskuussa 2015 istuimme Tampereen Vapaakirkon palaverihuoneessa kirjoittamassa työnkuvaamme paperille. Juuri niinä päivinä turvapaikanhakijoita alkoi tulla suuremmassa määrin myös Suomeen. Olimme joitakin kuukausia aikaisemmin liittyneet Punaisen Ristin jäseniksi ja tutustuneet vähän heidän maahanmuuttajatyöstään vastaavan johtajan kanssa.
Silloin kyseisenä iltapäivänä työnkuvamme jäi kirjoittamatta, kun koimme, että meidän täytyy ottaa yhteyttä Punaiseen Ristiin ja kysyä, onko heillä avuntarvetta. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun SPR:ltä tuli soitto, että hätämajoituksessa tarvittaisiin paljon apua. Emme silloin osanneet arvata, mihin Jumala meitä ja koko seurakuntaamme johtaisi tämän kautta.
Iloitsemme jokaisesta ystävästä, joka on näiden vuosien aikana tullut uskoon Herraan Jeesukseen. Monet ovat kokeneet sen, että oma perhe on hylännyt heidät, ja monille oma perhe ja heimon johtajat ovat jopa langettaneet kuolemantuomion. Kuitenkin näemme heidän elämässään suuren rakkauden Jeesusta kohtaan, rakkauden, joka on valmis menettämään kaiken saadakseen omakseen Kristuksen.
Meillä seurakuntana on suuri etuoikeus olla heille perheenä, veljinä ja siskoina, isinä ja äiteinä. Jotkut ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja ovat siellä mukana seurakunnassa. On ilo nähdä, miten Jumala on antanut heille erilaisia lahjoja. Jotkut ovat alkaneet opettaa Jumalan sanaa, joku löysi laulun ja ylistyksen johtamisen lahjan, jollain on sydämellään pelastuksen evankeliumin kertominen toisille, jollain on rohkaisun lahja ja niin edelleen. Jotkut palvelevat tiimissä, joka toivottaa jumalanpalvelukseen tulijoita tervetulleiksi, ja joku palvelee teknisessä tiimissä. Erityinen ilo on myös, että monet ovat saaneet palvella koko seurakuntaa ehtoollisen jakamisessa.
Monet ovat nyt saaneet oleskeluluvan Suomeen ja jotkut ovat jo saaneet pysyvän luvan. Mutta edelleen on monia ystäviä, jotka odottavat vastausta hakemukseensa ja ovat kokeneet sen, ettei Migri usko heidän uskonsa olevan aitoa. Mutta vaikka jotkut käyvätkin läpi tällaisia vaikeita aikoja, Jumala on nostanut, antanut voimaa toivoa ja jatkaa eteenpäin.
Jokin aika sitten osallistuin erään ystävän lapsen ristiäisiin. Muutamat ystävät ovat löytäneet Suomessa puolison ja ovat perustaneet perheen. Monet ovat oppineet hyvin suomea, käyneet kielikursseja ja ovat nyt ammattikoulussa.
Entä nyt? Jeesus sanoo: ”Nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattavaksi.” Kun katselemme ympärillemme, näemme ihmisiä monista eri kansallisuuksista lähellämme, kaduilla, puistossa, siellä missä asumme. Jeesuksen sanat ”menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsekseni” ovat edelleen voimassa! / EJ